Potkuja takamukselle!

Noniin, flunssassahan sitä oltiin viime viikko. Tiistain bailatinokin jäi väliin, mikä harmittaa tietysti paljon, sillä harkkatunteja on vain kerran viikossa. Viime lauantaina oltiin isännän kanssa Yyterissä katsomassa Yötä. Hyvän keikan vetivät -etenkin biisit "Ihmisen poika" ja "Rakkaus on lumivalkoinen" sai mut herkistymään ihan kyyneliin asti. Meillä on mielestäni liian harvoin kahdenkeskeistä laatuaikaa. Kahden (tai ehkä jopa yhden) käden sormilla pystyy laskemaan ne kerrat per vuosi, kun pääsemme viettämään iltaa ravintolassa tai elokuvissa. Siispä tästä harvinaisesta tilanteesta piti nauttia kunnolla, joten 2 siideriä tuli myös nautittua ja sehän nyt ei yhtään sovi painonpudottajan ruokavalioon. Hyi minua! Ja sipsejä siihen kyytipojaksi...ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin tällä viikolla on syöty laskiaispullia, paljon. Se on vain omasta mielen- tai tahdonlujuudesta kiinni. Tarvitsisin jonkun tsempparin, jonkun joka potkii persauksille, pakottaa lähtemään liikkumaan ja ennenkaikkea -näpäyttää kunnolla sormille jos käsi on eksymässä herkkujen suuntaan!

Itsekuri -missä olet?! *huokaus*

Elämäntapamuutos on helpommin sanottu kuin tehty. Vanhoja tapoja on vaikea muuttaa. Paino käväisi viime viikon alussa 85,8kg:ssa (mikä olisi tarkoittanut 3kg pudotusta, mutten jaksanut uskoa tulosta ja tänään se vaaka näyttääkin lähes lähtöpainoa, blaah). Uutta toivoa valoi kuitenkin tämän illan "Jutta ja puolen vuoden superdieetit" -jakso, jossa 4 lapsen 100kg:n äiti sai pudotettua liki 30kg painoa. Ehkä minäkin pystyn sen 20kg vielä karistamaan itsestäni irti.

Lopuksi: Kertokaa ihmeessä vinkkejä, mikä suolainen (ja mahdollisesti rapea) voisi korvata perunalastut?

Kuvat: http://www.flickr.com/